Rajaportilla

Aamun verkkomediat ovat uutisoineet maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin (rkp) Facebook-profiilin väärentämisestä: jollain älypäällä on ollut sen verran paljon ylimäärästä vapaa-aikaa, että sitä on riittänyt jonkun toisen henkilön nimissä esiintymiseen.

Eräät tiedotusvälineet ovat uutisoineet, että Thorsin aitoa profiilia olisi hakkeroitu, kun taas toisissa medioissa on kerrottu kokonaan uuden valeprofiilin luomisesta. Jälkimmäinen lienee todennäköisempi selitys tapahtuneelle.

Esimerkiksi Turun Sanomat lähtee siitä, että kyseessä on ollut erikseen luotu valeprofiili. Turun Sanomien mukaan tästä sinänsä melko tavanomaisesta teini-idiotismin ilmentymästä tekee hämmentävän se, että tähän kyseiseen vale-Thorsin profiiliin oli ehtinyt liittyä ystäviksi jo liuta joitain varsin tunnettujakin yhteiskunnallisia vaikuttajia. Se on kieltämättä hämmentävää.

Facebook-ystäviksi tullaan kahdella tavalla; joko lähettämällä muille profiileille ystäväkutsuja tai sitten hyväksymällä muilta profiileilta saatuja ystäväkutsuja. Sekä ensimmäinen, että jälkimmäinen tapa vaativat omaa aktiivisuutta siinä, että käyttää edes muutaman hetken potentiaalisen ystäväprofiilin taustojen tarkastamiseen. Erityisen aktiivinen kannattaa olla tilanteissa, kun ystäväksi hyväksymisen kohteena on sellainen henkilö, jonka kohdalla valeprofiilin olemassaolon mahdollisuus on erittäin suuri. Yhteiskunnassa runsaasti keskustelua herättäneet poliitikot ovat hyvä esimerkki mainitunkaltaisista henkilöistä.

Mikäli kyseessä on ollut kokonaan väärennetty profiili, niin tässä tapauksessa vale-Thorsin ystävikseen hyväksyneillä henkilöillä ei ilmeisesti kuitenkaan ollut tarpeeksi aikaa ja kärsivällisyyttä perehtyä profiiliin pintaa syvemmältä. Kyseisessä tapauksessa lienee käynyt myös niin, että aiemmin vale-profiilin ystäviksi liittyneiden aitojen profiilien lista on toiminut ”suosittelijana” valeprofiilin ystäviksi myöhemmässä vaiheessa liittyneille henkilöille.

Internetin valeprofiilitehtailusta nousee väkisinkin mieleen eräs takavuosien internetaktivisti. Kyseisellä henkilöllä oli niin runsaasti yhteiskunnan suomaa vapaa-aikaa, että hän ehti tehtailla erilaisille sosiaalisen median alustoille kymmeniä, ellei jopa satoja valeprofiileja omista inhokeistaan. Näiden valeprofiilien tekemiseen oli käytetty runsaasti aikaa, vaivaa ja jopa eräänlaista orastavaa luovuuttakin hellyttävien kuvamanipulaatioiden muodossa. Yleisimmät kuvamanipulaatiot olivat sellaisia, joissa valeprofiilin kohteena olleelle henkilölle oli lisäilty kuvanmuokkausohjelmien avulla eri kokoisia ja -näköisiä pippeleitä ja pimppejä. Hämmentävän usein näiden vale-profiilien yhteydessä oli julkaistu myös avoimesti homoeroottista kuvamateriaalia, mikä kertonee enemmän valeprofiilien tekijästä kun niiden kohteesta.

Kuten yllämainitussa tapauksessa, niin myös useimmissa muissakin tapauksissa erilaiset valeprofiilit paljastuvat huijaukseksi jo vähäisellä tarkastelulla: sen verran tökerösti ja yliampuvasti ne on useimmiten tehty. Esimerkkejä onnistuneesti toteutetuista ja yhteiskunnan laajoja massoja huijanneista valeprofiileista on sen sijaan vähän. Mieleen tulee esimerkiksi yhdysvaltalainen The Yes Men –ryhmä, jonka joitain vuosia sitten Tampereella toteuttaman phallospukuhuijauksen kerrotaan saaneen asiallista näkyvyyttä jopa Aamulehdessä.

Tähän uusimpaan vale-Thorsin profiiliin ei kuitenkaan oltu tuhlattu aikaa eikä liiemmin älyäkään. Vale-profiilin koko ”poliittinen sanomakin” kiteytyi vain kahteen ilmeiseen kannanottoon: ”Suomi somalialaisille” ja ”Somalit ovat mukavia”. Herääkin oikeutettu kysymys siitä, miksi ylipäätään nähdä vaivaa ja syyllistyä rikokseen, kun teon yhteiskunnallinen antikin on näin heppoinen?

Mihin siis olemmekaan menossa? Onko yhteiskuntamme muuttunut niin vaativaksi, kiireiseksi ja hektiseksi, että internethäiriköilläkään ei ole enää aikaa ja kykyjä panostaa kunnollisiin valeprofiileihin?

Voit tilata tämän artikkelin kommentit RSS 2.0 -syötteenä. Voit kirjoittaa kommentteja tai lähettää paluuviitteen omalta sivustoltasi.